*

Vänrikki Tuovisen tarinat

Hyvä minä - ja paha minä

  • Hyvä ja paha ihmisessä
    Hyvä ja paha ihmisessä

Ainakin Raamatun vanhemmista osista löytyy rajatilainen eli persoonallisuudeltaan epävakaa, narsistinenkin, jumala. Aika moni ihminen on tuon persoonallisuushäiriöisen jumalan kaltainen tämän patologisuudessa ja kaksoispersoonaisuudessa.

Pian syntymänsä jälkeen kristillinen kirkko määritteli, äänesti ja kanonisoi jumalansa kolmipersoonaiseksi. Tämä vastaa nykyisiä käsityksiä ja teoretisointeja (esim. William James ja Terho Pursiainen) ihmisen moniminäisyydestä eli siitä että ihminen on ”moniminä”. Yksi minä vihaa, toinen rakastaa – aivan kuin Vanhan testamentin ”yksi” rajatilainen jumala. Saman ihmisen – ja jumalan – minät tuskin tuntevat ja tunnustavat toisiaan.

Epävakauden kärjisti äärimmilleen Robert Louis Stevenson luodessaan arvostetun ja hyväntahtoisen tohtori Jekyllin ja vastenmielisen ja pahan Mr. Hyden hahmot.

Moniminäisyys on näennäis-, lume- tai pseudoratkaisu pahan ongelmaan. Pahuushan saa alkunsa pahasta olosta, josta yritetään päästä eroon tekemällä pahaa jollekin toiselle. Paha olo siirretään näin tuohon toiseen, ja oma olo helpottuu. Pahaa tekee yksi ihmisen minä, ja toinen, ”hyvä” minä voi pestä kätensä koko jutusta aika helposti, deletoida (oman) pahuuden ilman että sitä tarvitsee aidosti kohdata. Vakaa Jekyll ei ota vastuuta arvaamattoman ei Hyden tekemisistä.

Ihminen ei hevin kestä pahuutta (ja epävarmuutta ja epätäydellisyyttä) itsessään, halua eikä uskalla kohdata sitä, vaan kieltää sen itsessään, ulkoistaa sen joko toiselle minälle tai projisoi toisiin ihmisiin. Epävakaan persoonallisuuden (elämän)hallinnassa tämä käy nopeasti ja ketterästi. Mokailu ja törkeily oman hyveellisyyden ja kunnollisuuden turruttamana, hurskauttamana ja sokeuttamana voi jatkua.

”Tunne itsesi” – ei onnistu. ”Joka tuntee toiset, on oppinut. Joka tuntee itsensä, on viisas” (Laotse). Viisaus loistaa poissaolollaan. Ei eheydytä.

Vastaavasti, mistä löytyisi jumala, jolla olisi kanttia sanoa omista luomisistaan ja tekemisistään: mea culpa?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Hyvää läppää. Nyt tulee pitkä lause. Mitäs arvelet, jos ihminen teknisen kehityksen myötä vaikka joku kaunis päivä siirtää tietoisuutensa johonkin bittitaivaaseen, pois tästä fyysisten vaatimusten ja ruumillisten kärsimysten maailmasta, niin jatkuuko siellä tämä sama hyvän ja pahan taistelu, vai voiko olla vain jompi kumpi, tai pelkkä kosminen tyytyväisyys, vai mitä tapahtunee?

Käyttäjän kaukotuovinen kuva
Kauko Tuovinen

Rankka kysymys. Tuonpuoleinen ei ole minun alaani, ja "bittitaivaan" luen tuohon sfääriin. Rajalan kysymys koskee siis mielestäni taivasta ja helvettiä, ja niitä minä koetan sijoittaa ihan tänne Tellukselle. Ehkä hieman piruilen: uskon taivaan ja helvetin pakkoavioliittoon (vrt. William Blake: Taivaan ja helvetin avioliitto).

Tai mennään enemmistön mukana ja keskitytään toisten ihmisten pahuuteen.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Ok, yritin keskittyä ihmisenä olemisen sen olennaiseen. Jos siihen kuuluu mielestäsi menneen maailiman kummalliset käsitykset olemisen perustoista, niin en voi nyt mitenkään auttaa ;-)

Toimituksen poiminnat