*

Vänrikki Tuovisen tarinat

Uhrin ansiosta lippu liehuu

Kun Suomi täyttää sata vuotta, ajattelen sen leipäjonoja.

”On maamme köyhä, siksi jää.” Ikävä kyllä, Maamme-laulun kirjoittaja oli oikeassa. Köyhyyttä kantavat sekä aineellisesti köyhät ”lähimmäiset” että henkisesti köyhä vallasväki sekä sen kannattajat ja äänestäjät.

”Yhteiskunta valitsee kuolleensa”. Tämän sanomiseen tarvitaankin jo muu kuin suomalainen: ranskalainen Jean-Paul Sartre.

Vallanpito on valintansa tehnyt: Suomi ei halua poistaa köyhyyttä ja nälkää. Valtionhoito ei ole köyhäinhoitoa. Köyhien uhraaminen on hyvinvoivan enemmistön etu ja vapaus – teidän vapautenne, teidän tarvitsemanne uhri.

Köyhyys yksityistetään köyhille, pakolla. Yhteiskunta ei ole yhteinen. Suomi ei ole yhteinen. Kaverille ei jätetä.

Häpeä, isänmaa!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

On kai jokseenkin naivia olettaa ettei meillä olisi köyhiä, jopa nälkäisiä joukossamme. Niin vahvaa turvaverkkoa ei voi olla, ei vaikka saisimmekin verot valtion maksettavaksi ja silleen.

Jostain syystä on muodikasta arvostella leipäjonoja. Otan nyt paskamyrskyn riskin ja puolustan niitä. Ruoan jakelu tarvitseville on oikein! Ylituotantoa on, tarvitsevia on, "leipäjonot" on yksi keino panna nämä kaksi asiaa kohtaamaan. Mikä siinä sitten on noloa? Sekö, että se tuo tämän vähäosaisten joukon näkyväksi? Olisiko vain parempi, että auttaisimme näitä ihmisiä jotenkin ja jossain piilossa? Onko se sitten noloa avuntarvitsijoille? Varmaan, mutta niinhän olivat aikoinaan jo "kunnan jauhotkin". Olisiko sitten sellaista avustuskeinoa joka ei nolottaisi? Käytetyt maksusitoumukset kauppoihin ei ainakaan ole sellainen. Rahaa tilille saattaisi olla sellainen, mutta mutta. Sitä täytyy anoa ja hakea (kumartakaa pyhää byrokratiaa), ja tavallaanhan meillä onkin jo sellainen järjestelmä (toimeentulotuki). Mutta ei riitä, koska meillähän on nämä kauheat, hirveät leipäjonot.

Emme voi paeta sitä, että yhteiskunnassamme on vähäosaisia. Emme voi myöskään mitenkään estää sitä. Edes taikaseinä, josta saa rahaa, ei estä sitä. Leipäjonot ovat meille muistutus! Autetaan heitä! Vaikka sitten niillä leipäjonoilla. Apuahan se on sekin.

Toimituksen poiminnat